•
Rating: The soft slumber of autumn nature. In marshy lands, with mystical outlines, among woods of old alders inhabited by night creatures that sadly sigh nostalgic lullabies. Acoustic warmth, deep voices, shy keyboards like frightened butterflies, talented enveloping percussion. And yet the Ugro-Finnic language, lilting, harsh and gentle at the same time, narrates delicately dreamy lyrics. A single choir that celebrates in unison the arrival of the longest and most painful hibernation.
"Kauan" comes from a county, Lappi, wildly anchored to six months of a relentless winter, with icy howling breezes, the "black" death of a night without end. The quartet from Kemi, debuting after the precious demo "Hallavedet", reveals surprising maturity, an overwhelming ability to unite ethnic folk elements with suffocating dark patterns, culminating in the tempestuous turns typical of certain classical music of Finnish memory (Sibelius). The band's sound exalts the mystic warmth of the hearth, the ancestral call to the allure of impenetrable forests, a gentle dive into a longed-for past, perhaps lost forever. Sensations of desolate pain whirl in the opening ballad "Näkin laula", a rain of classical guitars slowly entwined with "discouraged" percussion, while the singer/narrator's sigh drags us into a gallery of sweet melancholies. "Huomen" explodes folky, the initial acoustic breath beguiles tenderly and then yields to moving and epic keys. The surprise comes from a seductive chorus that elevates melodies gracefully like soft silk embroidery. The dark aspect in our proposal sinuously ventures into the subsequent "Revontulet" and "Hallavedet" where cellos with tormented harmonies appear, and the vocals become deep and gloomy. Once again, the sonic carpet created by the guitar work amazes with effectiveness and atmospheric elegance. With "Lauluni sinulle" the Finnish band tempers the darker side by navigating a folk piece with fast rhythms combined with the acoustic freshness of the six-string, all surrounded by inspired singing that releases a high-class refrain. The immediacy of this track introduces a dark and gloomy finale where liturgical pianos duet with an alienating cello completely lost in inconsolable suffering. I refer to the closing symphonies "Taival" and "Souto", twinned by unending sorrows, monotonous and suffocating in their slow pace, a kind of acoustic "doom." Flashes of classical music hypnotize us, transporting us to the realm of fog at the foot of Pohjola's castle (from the national epic Kalevala), the musical soul of the classical composer J. Sibelius slowly insinuates itself into the group's notes and the national-romantic component reaches its emotional peak. The work closes in silence, heralding the long, dreamless sleep of a winter with glacial caresses.
A sigh that crystallizes the heart and thoughts. And also the tears.
Tracklist Lyrics and Videos
01 Näkin laulu (07:41)
Näkki laulaa lauluaan
Luokseen sävelet houkuttavat
Kylmään järveen nukkumaan
Ihmislasta tuudittaa
Kauas sävelet kantautuvat
Kohti kylmää kuolemaa
Järven selälle tanssimaan
Lumoutuneena vaeltaa
02 Huomen (06:46)
Kuulaina öinä syksyn
kajo täyttää taivaan hohtoon
Sarasteen koittaessa
taivaanlaki ylle kumartuu
Huomenen tervehdyksen
kaikuessa aamuruskoon
Pimeän selänteen kääntyessä
takaisin suo meille yön tummuus
loisteeton päivyt
04 Hallavedet (07:32)
Kuun katseen helmyt ylle käy
ja lyö itsensä levolle
Syvässä sylissä veden morsiamen
uinuu menneen sielu
Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan
Kuun katseen kohdatessa
halla nousee tanssimaan
Nämä vedet eivät hopeaa heijasta
vain taivas tähtyeitä huokaa
Yön hämärtäjä, päivän himmentäjä
matkaa taivaalla
Hiljainen hetki unenvirran luona
mieli pilvissä käy
Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan
05 Etäisyyksien taa (05:52)
Kuin syksyn vienot lehvät
Vaitonaisena liitää varisparvi
Etäiseen pilvenlonkaan
Ihmisten luota ne kaikkoavat
Unten kultalaan
06 Lauluni sinulle (05:42)
Kun auer muuntuu katseeksi
muuttuuko haave rakkaudeksi
Kun päivä kastaa kasvonsa veteen
laulanko vain sinulle
Hyräili hongat
kuiskaili purot
lauloi metsä
kesäillan hämärästä
Alla aaltojen
päällä peltojen
laulu kaikuu
Kuin tuuli lehdoissa hiivin haaveisiin
Kuten metsän tuuli on lauluni nimetön
Soi haapojen iltainen havina
niin kuiskaten ne mieltäni halaavat
Loading comments slowly
